”I sent them a message.”

by Screenwalker

 

Väkivallan vihollinen 3 (Death Wish 3)

USA: 1985

Ohjaaja: Michael Winner

Käsikirjoitus: Don Jakoby

Pääosissa: Charles Bronson, Wildey .475

Ikäraja: 16

 

Cannonin tuottama Väkivallan vihollinen 3 esitettiin Jyväskylässä Kampus kinon Night Visions -illan kaksoisnäytöksessä. Paljon elokuvan tasosta kertoo jo se, että illan toinen filmi, vuoden 1967 italialais-länsisaksalais-jugoslavialais-ranskalainen yhteistuotanto 3 Fantastic Supermen, oli katsotuista elokuvista se parempi.

 

Asiaan. Charles Bronsonin esittämä sivutoiminen arkkitehti Paul ”Mr. Vigilante” Kersey saapuu New Yorkiin tapaamaan vanhaa sotaveteraanikaveriaan, joka joutuu heti alkuminuuteilla asuinaluettaan terrorisoivan punkkarilauman hengiltä pieksemäksi. Kersey tekee diilin paikallisen poliisipäällikön kanssa ja ottaa lain omiin käsiinsä. Loppu onkin sitten yhtä punkkarien ampumista, suorastaan fasisistista väkivallan ja vahvimman oikeuden ylistämistä ja ryppyotsaisuudessaan tahattoman komiikan puolelle vääjäämättä luisuvaa mukayhteiskuntakriittistä höpinää ja elokuvan päättävää lähes puolituntista tulitaistelua, jossa slummikortteli muuttuu kirjaimellisesti sotatantereeksi jolla konekivääri laulaa, magnum jyskyy, sinko puhuu, talot, autot ja ihmiset palavat räjähdykenomaisesti ja laumoittain punkkareita putoilee Kerseyn ampumina paloportailta ja ikkunoista.

 

Kaikessa korniudessaan Kuolintoive Kolmonen on samaan aikaan sekä hulvattoman huono että suorastaan surullinen kokemus. Pahinta koko jutusta tekee se, ettei elokuva ole lajityyppinsä parodia vaan tuntuu ottavan koko touhun haudanvakavasti. Kun Kerseyn tämänkertainen tyttöystävä, ainakin kolmekymmentä vuotta Bronsonia nuorempi lakinainen, vaatii lähikuvassa kameraa tuijottaen ihmisiä, oikeastaan katsojia, nousemaan vastarintaan ja taistelemaan rauhanhäirtisijöitä ja rettelöitsijöitä vastaan on olo epäuskoinen. Ja sama epäusko toistuu kautta filmin, kun poliisit takavarikoivat vanhan rabbin aseen ”meidän ainoan turvamme”, kuten mies nelivitostaan kutsuu, ja heti tinanappien poistuttua joukko punkkareita kiipeää vanhusten ikkunasta sisään, varastaa television ja naureskellen toteaa että ”nyt voimme tulla koska vain haluamme.” Ja tämä pitäisi sitten ottaa vakavasti. Sallikaa minun nauraa. Ja naurankin. Ja itken. Koska Death Wish 3 on kaikin puolin paska elokuva, ellei sitten satu pitämään todella kylmästä kalkkunasta. Minä en erityisemmin pidä.

 

Elokuvana: 0/5

Tahattomana komiikkana (ja ei, se ei ole hyvä juttu): 5/5 + absurdiuskerroin .30 (FMJ).

 

Advertisements